Vuosisadan iskurepliikki?

Taas kerran fanficci. :| Teen tästä ehkä sarjan, jos intoa riittää.

Parituksena on tällä kertaa Laeppavian Fisu (kyllä, taas samasta poppoosta kun edellisen ficin jäbä) ja lukija, eli sinä siellä ruudun toisella puolella. Ja tässäkin ficissä on samat sulku-jutut kuin edellisessä.
 (s/n/n) = Sun netti-nimi (nicki)

Vuosisadan iskurepliikki? FisuxLukija

(S/n) istui työpaikkansa taukotilassa, luki päivän lehteä ja joi kahviaan. Taukotilassa istui myös muutama muu hänen työkavereistaan, jotka höpöttivät viikonlopun menoistaan. Tai mitä nyt ikinä viikonloppuna tekevätkään.

Tänään taisi olla ihan perus perjantai. Moni odotti innoissaan kotiin pääsyä, normaali huumori oli vähän huumorillisempaa ja.. noh, perjantaisempaa. Eräs (s/n) työkavereista, Fisu, tuntui olleen normaalia enemmän tohkeissaan. Tänään hän kuulemma pelasi kavereidensa kanssa pitkästä aikaa niin, että kaikki olivat samassa huoneessa.

Fisu istahti pöytään ja onnistui huitaisemaan kahvimukinsa nurin pöydälle.
"Ooh, fuck me" Fisu ärähti ja nosti kahvimukin pystyyn.
"Maybe later" (s/n) mumisi ja ojensi Fisulle paperia, jotta tämä saisi pyyhittyä kahvit pois pöydältä. Fisu kohotti hieman kulmiaan ja otti paperit naiselta.

Kukaan muu ei ollut tuntunut kuulleen, mitä (s/n) oli sanonut, ei edes hänen vieressään istunut nuorehko mies. Tai sitten hän oli kuullut, muttei vain kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Fisu pyrki olemaan itsekin välittämättä siitä, vaikka pieni puna (ja hymy) kohosivatkin hänen kasvoilleen.

Työpäivän päätteeksi Fisu lähti takaisin kämpilleen, tuntien olonsa hieman epämukavaksi. (s/n) hymy kummitteli hänen mielessään, samoin hänen sanansa. Hän ja (s/n) tunsivat toisensa, olivat jutelleet ja sellaista, mutteivat he sillä lailla kaveeranneet. He eivät nähneet työn ulkopuolella, ellei kyseessä ollut joku työkavereiden järkkäämä illan vietto jossain baarissa tai elokuvissa.

Joten miksi tuo nainen oli hänen mielessään koko ajan? Sitä Fisu ei voinut ymmärtää.
"Toivottavasti tää on vaan joku ohi menevä juttu" Fisu sanoi itselleen. Pakko sen oli olla.

Rauskin luo lähtiessään kumma tunne Fisun sisällä oli ja pysyi. Fisu yritti parhaansa mukaan unhotaa olotilan, mutta aina se palasi kummittelemaan hänen takaraivoonsa. Jätkät huomasivat Fisun ailahtelevan mielen ja yrittivät udella, mikä jätkällä oli. Mutta Fisu vain heilautti kättään ja vannoi, ettei mikään ollut vialla.

-----------------------------------------------

(s/n) heitti pussukkansa eteisen naulakkoon, meni olohuoneeseen ja lysähti sohvalle. Tämän päiväinen tauko töissä ei ollut mennyt aivan putkeen. Fisu oli kaatanut kahvinsa, manannut ja (s/n) oli ajattelematta avannut suunsa. Onneksi hän oli sentään mumissut, ettei koko taukohuone ollut kuullut. Vain Fisu oli kuullut ja sekin oli jo aivan liikaa. Varsinkin, kun mies oli hieman punastunut, vaikka hän olikin hymyillyt.

(s/n) oli ollut ihastus Fisuun jo kauan aikaa. Hän oli pystynyt elämään ihastuksen kanssa, joskus miettinyt asian kertomista, mutta... Hän ja Fisu eivät koskaan jutelleet työajan ulkopuolella. Joten miksi kertoa.

Tietenkin he voisivat alkaa nähdä työajan ulkopuolella, ensin ystävinä ja ehkä myöhemmin....
"Ei. Ei. Ei onnistu. Fisun perässä juoksee varmasti paljon nätinpiäkin naisia kuin minä. Varsinki kun Fisu on.... tunnettu" (s/n) sanoi ja hieroi sitten ohimojaan.

----------------------------------------------

Striimi alkoi Super Mario Kartilla, kaljatölkit aukesivat ja ensimmäiset pelaajat (Fisu, Keimo, Zappis ja Retris) aloittivat pelaamisen. Zappis, Fisu ja Retris istuivat sohvalla webcamin kuvattavana, muiden jätkien ollessa kameran ulkopuolella. Naurua, puhetta ja manaamista oli erittäin paljon. Ja myös failaamista.

"Fisulla on nyt kyllä jotain mielen päällä" Retris totesi, kun Fisu failasi taas kerran.
"Nainen, kenties?" Proto ehdotti.
"No ei ole" Fisu ärähti.

Proto irvisti, vaikkei sitä kameran toisella puolen nähtykään. Keimo ja Zappis vaihtoivat paljon puhuvat katseet ja Rauski kohotti kulmiaan.
"Kuitenkin on" Retris sanoi. Fisu mulkaisi miestä ja keskittyi sitten taas pelaamiseen.
"Ei ole!" hän intti.
"Ai, no miks sun posket on sitte punaset?" Rauski kysyi, irvistäen vielä ilkikurisesti.

---------------------------------------

(s/n) istui tietokoneensa ääressä ja tuijotti näyttöä murhaavasti. Laeppavian striimi oli alkanut vartti sitten, ja hänen oli tietenkin pakko päästä katsomaan sitä. Nyt hän ei kuitenkaan enää tiennyt, halusiko katsoa striimiä vai ei.
"Fisu, I swear, if you tell them, imma gonna cut your....!" (s/n) jupisi ja puristi nyrkkejään enemmän yhteen leukansa alla.

--------------------------------------

Jätkät jatkoivat Fisun ärsyttämistä, kunnes tämä huokaisi raskaasti.
"Tänää töis oli kyl aika awkward moment taukohuonees" Fisu tuhahti lopulta. Pakko kai se oli kertoa näiden viiden, ja samalla koko striimi-kansan nähden, mitä oli tapahtunut. Kunhan vaan (s/n) ei olisi paikalla näkemässä ja kuulemassa...
"No, Fisu, alappas laulaa" Zappis sanoi, vilkaisten vieressään istunutta miestä.
"Kaadoin taukohuoneen pöydälle mun kahvimukin sisältöineen ja sanoin jotain 'Fuck me' ja yks naispuolinen työkaveri mutisi jotain et 'Maybe later'. Ja se anto mulle vielä paperia, et mä voisin pyyhkiä ne kahvit pois pöydältä. Et se mua vaan on häirinny" Fisu kertoi jätkille, jotka vislasivat, taputtivat ja joku kävi pökkäämässä Fisua vielä leikillisesti olkapäähän.
"Fisu, flirttaillu töis muijan kans? Ohhoh" Keimo tokaisi ja iski vielä silmää Fisulle.
"Turpa kii, Keimo" Fisu sanoi, tuntiessaan punan kasvoillaan vain tummenevan.

---------------------------------------

Toisaalla tietokoneen ääressä istui (s/n), kädet kasvoillaan, lievästi manaten. Hän oli juuri kuullut Fisun kertovan, mitä töissä oli tapahtunut. Ja jätkät nauroivat, härnäsivät Fisua, ja Rauski oli jo kovaa vauhtia suunnittelemassa (s/n) ja Fisun häitä.
"Fisu, ei. Eieieieiei. Ei näin" (s/n) mutisi käsiinsä.

(s/n) kohotti katseensa tietokoneen ruutuun ja huokaisi.
"Yolo" hän sanoi ja alkoi näpyttää näppäimitöä kovaa tahtia. Pian chattiin lähti viesti, jonka muutama huomasi melkein heti.

'Voi Rauski-rakas, älä nyt vielä niitä mun ja Fisun häitä suunnittele. Eihän me edes seurustella vielä. Terveisin; Se muija taukohuoneesta. Ps. Fisulle terkkuja.'
'(s/n/n) Vuoden päästä ehkä?'
'(s/n/n) Kappa'
'(s/n/n) Well damn. Kappa'
'(s/n/n) Busted'
Etc.

-----------------------------------

"Chatti räjähti" Proto kommentoi ja alkoi heti etsiä syytä moiseen, jätkät kumminkin kyselisivät sitä. Rauski käveli Proton viereen, arvaillen syytä. Muut vilkuilivat kaksikkoa, kysellen mistä paskasta siellä nyt puhuttiin.
"Ooh. OOOOOOOOOOOH! Fisu, hei, hei FISU. Terveisiä siltä muijalta takahuoneesta." Rauski sanoi ja alkoi sitten nauraa kovaan ääneen. Muut jätkät alkoivat myös repeillä, Fisun facepalmatessa ja muuttuessa punaisemmaksi kuin tomaatti.
"Joo, ja täällä suunnitellaan jo kovaa vauhtia teiän häitä. Täältä löytyis jo muutama vapaaehtonen kaasoksi" Proto sai sanotuksi naurunsa keskeltä.
"Saanko mä tulla bestmaniksi?" Keimo uteli Fisulta. Fisu ärähti ja heitteli mielessään chattia ja erityisesti näitä viittä jätkää mädäntyneillä kaloilla, kirveillä ja luoja ties millä.
"Heko heko" hän lopulta sanoi.

---------------------------------

(s/n) hymyili leveästi. Erittäin leveästi. Näppäimistöstä kuului pari naputusta, enterin napautus ja (s/n) hymy levesi korasta korvaan.
'Pus pus, Fisu.' Rauski luki, ja alkoi sitten hekottaa kahta kauheammin. Fisu pakeni paikalta soittamaan (s/n).
"Se tykkää susta, varmasti tykkää!" Proto huikkasi innostuneena Fisun perään. Hän ja Rauski yrittivät pysyä chatin mukana,  etsiä naisen lähettämiä viestejä, mutta kaikilla tuntui olleen vähän liiankin hauskaa ja viestien perässä ei tahtonut pysyä.
"Nyt tuli Fisulta kyllä vuosisadan iskurepliikki. Vai meneekö se (s/n/n) piikkiin? Totta, katsoja rakas, totta...." Rauski luki ja kävi kohottamassa kulmiaan webcamille.

Rip chatti, rip Fisu. Ja rip (s/n).

Laeppavika fanficci - Mun sänky - Rauskixlukija

Erittäin pitkän tauon jälkeen sain kirjotettua jotain. Ja sain muuten samalla kirjotettua ekan fanficcini. \o/ Otetaan yhdet kahvikuposet sille. Ja jos joku ei muuten syystä tai toisesta tiedä Laeppavikaa, niin suosittelen käymään heiän Youtune-kanavallaan.

Tämä löytyy nykyään myös täältä, postaajana sama vanha Zerebii (tai Zereby).

Jos joku ei muuten tiedä mitä nuo suluissa olevan kirjaimet tarkoittaa, tässä on niille pieni selitys;
S/N= Sun nimi
H/P= Hiusten pituus
H/V= Haist vittu. Not. Hiusten väri.
S/V= Silmien väri

Mun sänky - RauskixLukija

Rauski seisoi makuuhuoneen ovella, nojaten oven karmiin ja pitäen kahvikuppia kädessään. Tuore kahvi piristi häntä kummasti. Oikeastaan vielä enemmän kuin mitä se normaalisti piristi.

Rauskin silmät lukittuivat taas kerran sänkyyn. (s/n) nukkui hänen sängyssään. Tässä vaiheessa mainittakoon, että Rauskin sänky oli tarpeeksi leveä yhdelle ihmiselle, ja kyllähän siihen tarvittaessa kaksi mahtui vierekkäin. Jos vain maattiin tarpeeksi lähekkäin.

Lähekkäin nukkuminen ei ollut haitannut Rauskia niiden naikkosten kanssa, joiden kanssa hän oli seurustellut tai, no... harrastanut yhden yön sessioita. Mutta (s/n) oli yksi hänen parhaita naispuolisia kavereitaan. Hei eivät seurustelleet tai olleet viettäneet kiihkeää yötä koskaan. Ja (s/n) vieressä (tai kyljessä, jos joku halusi pilkkua viilata) nukkuminen oli asia erikseen, kuin niiden monien muiden naisten kyljessä oleminen. Hän ja (s/n) olivat kuitenkin ystäviä, kavereita, bff.

Rauski ja (s/n) olivat tunteneet toisensa yläasteelta lähtien ja olivat nykyään erottamattomat kaverukset. Monet vapaa-illat menivät pelatessa, kaljaa juoden, vitsaillen ja paskaa jauhaen. Usein myös muut jätkät olivat pelaamassa ja pitämässä hauskaa heidän kanssaan.

Eilinen ilta ei ollut poikkeus. (s/n) oli tullut Rauskin ja Zappiksen kämpille, pari ostoskassia täynnä kaljaa, popcorneja, sipsejä, erittäin monta kurkkua (koska (s/n) oli jostain syystä hulluna dipattuun kurkkuun), kymmeniä eri dippejä ja kermaviiliä.

Kolmikko oli pelannut Rauskin Xboxilla muutamaa eri peliä, juonut ja syönyt, ja erityisesti pitäneet hauskaa. Harmi vain, että loppu illasta (s/n) kalja rupesi menemään pahastikin päähän, ja erittäin humaltunut Rauski talutti tämän sänkyynsä nukkumaan, Zappiksen yhä kuluttaessa vessapaperia vessassa.

Ja tässä sitä nyt oltiin, kaksi vastakkaista sukupuolta jakamassa saman sängyn. Kaksi sellaista ihmistä, joiden ei koskaan pitänyt olla samassa sängyssä. Rauski huokaisi ja pudisti päätään. No, onneksi mitään pahempaa ei ollut tapahtunut. Kai.

(s/n) heräsi lopulta, vaivalloisesti nousten pystyyn. Hänen päähänsä sattui ja huoneessa oli aivan liian valoista. Hienoa, mulla on taas krapula. (s/n) ajatteli hieroen sykkivää otsaansa.
"Huomenta, (s/n)" Rauski sanoi ovelta. (s/n) kohotti vaivalloisesti katseensa mieheen. Ja lehahti tulipunaiseksi saman tien.

Rauskilla oli yllään pelkät mustat bokserit. Ei mitään muuta, ei edes paitaa. Koko krapula tuntui jäävän toiseksi ovella avautuvalle näylle. Hitto, mullahan on hyvä kroppanen kaveri. Ja hyvän näkönen. Tavallaan. Voi paska. (s/n) ajatteli haroessaan (h/p) (h/v) hiuksiaan.

Rauski asteli sängyn luo ja kumartui tutkimaan ystävänsä väsyneitä kasvoja. (H/v) hiukset olivat sekaisin ja muutama hius oli yhä (s/n) kasvoilla. (S/v) silmät katselivat Rauskia väsyneesti, mutta kuitenkin kuin syöden miehen kehoa.
"Eikös me sovittu, että sä nukut sohvalla, jos sä jäät yöksi?" Rauski tokaisi lopulta hilajisuuden käyneen liian painostavaksi.
"Hei anteeks, mut sun sänky on paljo pehmosempi, ku toi sun ja Zappiksen sohva. Ja sitä paitsi, Zappis kuorsaa. Ja mä taisin juoda illalla liikaa. En mä edes tiedä, miten mä sun sänkyyn päädyin!" (s/n) marisi. Rauski huokaisi ja hieroi otsaansa. Hän ei oikeastaan halunnut tietää, miten (s/n) tiesi Zappiksen kuorsaavan. Hän ei halunnut ajatella asiaa. Vaikka oikeastaan hän tiesikin jo vastauksen.
"Helvetti" Rauski mumisi itsekseen ja kohotti katseensa sitten naiseen, joka hymyili miehelle kieroutuneesti, saaden jotain napsahtamaan Rauskin sisällä.

Rauski istahti sängylle naisen viereen ja suuteli tätä. (s/n) meni muutama sekunti tajuta, että Rauski oikeastikin suuteli häntä. Lopulta hän kuitenkin suuteli takaisin. Suudelma alkoi muuttua yhä kiihkeämmäksi ja haluavammaksi, kunnes kummankin piti vetäytyä hapen puutteen vuoksi.
"Vau" Rauski mutisi. Hänen poskensa olivat hieman punaiset ja silmät himoitsivat naista.
"Sähän pussaat paremmin ku Zappis" (s/n) sanoi vitsikkäästi, irvistäen vielä ilkikurisesti miehelle.
"Haista paska" Rauski irvisti takaisin ja muikkasi nopean suukon (s/n) silmien väliin.

"Mitä VITTUA te teette mun sängyssä?" ovelta kuului yllättäen melko vihainen ääni. Melko vihainen.
"Mit- .... Ai... Ai... AI" (s/n) sanoi. Hänen kasvonsa alkoivat muistuttaa tomaattia.
"Ai, totaa... Sori Zappis... Me vähä eksyttiin illalla" Rauski sanoi, haroen hiuksiaan. Zappis pyöräytti silmiään ja kääntyi pois ovelta. Vittu, ihan sama... Zappis ajatteli harppoessaan keittiöön.
"Ja mä just vaihdoin lakanat!" hän vielä mutisi kaataessaan itselleen lohtu-kahvia.

Bonus-loppu, olkaapa hyvät//

"Zappis hei, missä sä muuten nukuit viime yönä?" (s/n) kysyi yllättäen, kaataessaan itselleen samalla kahvia.
"Tossa erittäin pehmosella sohvalla. Vaikka alkuyö menikin siihen, et mun piti ettiä korvatulppia. Joita ei sitte koskaan löytyny" Zappis kertoi dramaattisella äänen sävyllä. Rauski irvisti ja kietoi kätensä omistavasti uuden naikkosensa vyötärön ympärille.
"Sori, Zappandeerus" Rauski sanoi yhä leveämpi irvistys naamallaan. Zappis pyöräytti silmiään ja mulkaisi sitten irvistelevää vaaleahiuksista ystäväänsä.
"Rauski, sä oot mulle muuten uuden lakanasetin velkaa" Zappis muistutti Rauskia. Huoneistossa raikasi Rauskin kovaääninen nauru, joka päättyi mottausta muistuttavaan ääneen.

Amnesia ~ Englannin kielinen töherrys

"It took you a long way a get back home. But it sure was worth it, wasn´t it? I know, you still don´t remember everything, but I´m still happy to know, that you got some of them back. And, I guess you got some good memories while you spent your time with us, did ya?

You were so shy and cute - in you´re own way - when we first met. You didn´t speak quite much, you didn´t look anybody´s eye´s. I always wondered, that was it really that hard to you to trust us? To trust any human being? Well, losing memory and not knowing even who you are... You´ve must be scared. But, finally your heart was opened as much, that we could sneak in. And fill your heart with emotions, happiness and make you smile. And my, you truly have a beautiful smile! Until now, we only could see your sad or gloomy look. So, could you possibly show us a little more that smile of yours?

Bit by bit your memories returned. But they sure weren´t happy memories. Your family were murdered cruelly, and you witnessed it. Even you were only tree years old, your heart and very soul remembered it. After this you were sold to government as a puppet. They made you eat the devil fruit and used you as a toy. Even it´s been 17 years, you still seem to see nightmare´s about it. You still haven´t got over it. Or perhaps it´s because of you´re amnesia that you started to remember about these things again. I wish I  could save you from those nightmare´s, but it seems that only way to do so is watch over you like parent´s do. But I´m too old to be like a parent to you, so I´ll be more like a grandpa to you.

I´m happy, that we got you back to you´re home. But I would be even more happier if you could return back. Remember, that there is a place for you to call as a home. Even you are separated from this world, even you are separated from us. We´ll miss you. I´ll miss you.

Human mind will protect itself for bad memories or tragedy incidents. I guess, that time healed you. And we, your new family.

 Love - ojisan"

Anteeksi huono enklannin kieleni. :D Pakko oli kuitenkin kirjoittaa englanniksi. Käyttäkää vaikka Googlen kääntäjää, jos ette muuten ymmärrä. :'D
Yllä ollut teksti liittyy siis (omaan versiooni) One Piece nimiseen anime/manga sarjaan.

Ja tui "ojisan" on muuten japania ja tarkoittaa paappaa. :)

Kivettynyt sydän

Tiedätkö, miltä tuntuu, kun ei enää kykene tuntemaan mitään muuta kuin surua? Kun et enää tiedä, miltä tuntuu rakastaa? Kun et enää tiedä, miltä tuntuu nauraa mahansa pohjasta? Kun sydämesi on niin kylmä, ettet tunne enää edes kipua?

Tiedätkö, miltä tuntuu, kun et voi enää edes huutaa apua? Kun tiedät, ettei silläkään ole enää mitään väliä? Tai kun tiedät, ettet halua ihmisten katsovan sinua, kuin huomion kerjääjää? Kun pelkät vajoavasi yhä syvemmälle, mitä sydämesi sallisi?

Tiedätkö, miten paljon särkynyt sydän arvostaa yksittäisen, läheisen ihmisen halausta? Rakkaan ihmisen hymyä, naurua tai iloisia silmiä? Sanoja, kehuja, kosketusta. Tai edes vieressä olemista. Tiedätkö, miltä tuntuu, kun sinut nähdään. Tiedätkö, miltä tuntuu, kun sinut kuullaan?

Tiedätkö, miltä tuntuu, kun olet niin surullinen, mutta et kykene enää itkemään? Tiedätkö, miltä tuntuu pelätä katsoa ihmisiä silmiin? Tiedätkö, miltä tuntuu pelätä itkemistä? Tiedätkö, miltä tuntuu seistä vahvana, välittämättä mistään tai kenestäkään?

Koska minä tiedän. Minä olen kokenut kaiken tämän ja nousin siltikin ylös. Koska en halunnut lähteä ihan vielä. Ja koska en vieläkään uskalla sanoa kiitos, kirjoitin tämän, jotta voisin edes jotenkin kiittää. Kiittää, että edes joku oli lähelläni, kun tarvitsin heitä. Vaikkeivat he sitä tienneetkään. Tiedättekö, miltä tuntuu arvostaa niitä arkipäiväisimpiäkinasioita maailmassa?

Kiitos.

Ja minä odotin

Novelli

Se tuli melkeinpä odottamatta. Se hävitti tieltään kaiken elävän ja elottoman. Vain me harvat ja onnekkaat jäimme henkiin, mutta emme siltikään hurranneet ilosta. Vedestä oli pulaa, ruoasta puhumattakaan. Kunnollista suojaa ei ollut. Yöt olivat pimeitä ja sateisia, tuuli edelleen kova. Päivisin joko satoi vettä tai tihkutti, tuuli kuljetti katkenneiden palmunoksien lehtiä katuja pitkin. Päivät ja yöt ovat yhtä selviytymistä, pelko on läsnä lähes jatkuvasti. Öisin kuulen yhä sen kimakan sireenin äänen, joka varoitti teitä lähestyvästä vaarasta. Te pelkäsitte, minä pelkäsin.

  

  Sireenit ulvoivat, ihmisiä ryntäili kaduilla sinne ja tänne. Missä tahansa näinkin ihmisiä, he vaikuttivat hätääntyneiltä, pelokkailta, ja onnettomilta. He joutuivat lähtemään niin nopeasti kuin vain kykenivät, pois Elizabethin tieltä. En koskaan ymmärtänyt, kuka tämä Elizabeth oikein oli. Oletin aina, että hän oli vain joku kärttyisä vanha eukko, jolla ei ollut tarjota pikku lapsille makeisia. Minun rakas perheeni, voi minun rakas perheeni. Tekin lähditte, ja jätitte minut tänne. Pikku-Timi, kaikista rakkaimpani, oli ainut, joka tahtoi minut mukaan. Hän itki niin valtavasti, kun te lähditte pois.

”Se on urhea koira, Timi. Kyllä se pärjää” isäntä oli sanonut.

  Pysyin pihalla, koska olen kiltti koira. Isäntä kutsui minua aina kiltiksi koiraksi, joten minä jäin kotiin. Vaikka olin nälkäinen, minä odotin. Vaikka minulla oli teitä niin kova ikävä, minä odotin. Satoi rankasti, tuuli niin kovaa, että puut katkeilivat. Ja minä pelkäsin. Mutta siltikin minä odotin. Koska minä olen kiltti koira. Kaksi päivää minä odotin ja sitten se lopultakin iski. Suuri pyörremyrsky, Elizabeth iski. Tuuli oli niin voimakas, että se repi talot irti maasta, heitteli autoja ilman. Mikään ei pysynyt suurelta hirmulta turvassa. Paitsi minä, joka olin peloissani piiloutunut maakellariin. Sitä Elizabethin raivo ei ollut repinyt maasta. Olin säilynyt vahingoittumattomana, mutta olin yhä nälkäinen. Koko kaupunki oli tuhoutunut. Puut olivat repeytyneet maasta ja lojuivat tiellä, tonteilla ja sortuneiden talojen päällä. Jalkakäytävät ja tiet olivat tuhoutuneet, talot olivat sortuneet. Joissain kohdin ei edes tiennyt, oliko siinä ollut tie, jalkakäytävä vai talo. Jopa meidän rakas talomme oli luhistunut. Vain muutama puun palanen ja rakennuksen perusta olivat jäljellä siitä, mitä meillä oli joskus ollut. Minulla ei ollut enää pihaa, jota vartioida, perhettä, jota suojella. Joten jouduin kulkemaan kaupungilla, etsimässä teitä, rakas perheeni, ja ruokaa, jolla saisin pidettyä nälkäni poissa. Löysin aina tieni takaisin kotimme raunioille, koska olen kiltti koira. Saatoin joskus istua jalkakäytävällä ja katsoa pitkiäkin toveja kotimme rauniota.  Olin surullinen, hyvin surullinen.

  

 Jätitte minut jälkenne, koska olin eläin. En kuulunut koskaan samalla tavalla perheeseenne, kuin pikku-Timi, äiti tai isä. Minä olin vain koira, ja minun oli siksi jäätävä. Mutta siltikin minä rakastin teitä, rakas perheeni. Ja minä odotin teitä, koska olen kiltti koira.